Similes Involving Bad Similes

Detective O’ Connor hieroi päätään ja uurasti otsaansa. Hän katsoi rikospaikkakuvia uudelleen ja huokaisi. Tapaus oli kuin huono vertaus: se tuntui aluksi täysin selvältä, mutta mitä enemmän sitä mietti, sitä vähemmän siinä oli järkeä.

– – –

kaivoin tieni raunioiden läpi kiittäen onneani siitä, ettei kaivoskansi ollut romahtanut täysin. Kaivosyhtiön antama halpa ajovalaisin oli lähes hyödytön. Sen piti olla valaiseva, mutta se ei juuri valaissut mitään. “Aivan kuin huono vertaus”, ajattelin, kun heitin siirtolohkareen pois tieltäni.

– – –

valmentaja siristi. Rypisti otsaansa. Pojalla oli käsi, se on varmaa. Mutta hän joutuisi vaikeuksiin, jos hän ei lopettaisi näyttelemistä huonona vertauksena, – kaiken mahtailun keskellä, – ja vain höpisemästä siitä, että saa itsensä näyttämään hienolta ja siistiltä-miettimättä yhtään, mikä toimii tilanteen kokonaisuuden kannalta. Kurinalaisuus. Sitä poika tarvitsi.

– – –

hänen sydämensä särkyi. Miten hän saattoi jatkaa? Hän oli vielä niin nuori, ja silti hän tunsi varma loppuelämänsä olisi kuin huono eeppinen vertaus: pitkä, mutkikas, loputon, iloton, joitakin ylä-ja alamäkiä, mutta enimmäkseen tylsiä, mutkitteleva, turhaa, ilman mitään lahjuksia lainkaan, koska kun sai loppuun tuskin muistaa, mitä olit toivonut ensinnäkin.

– – –

surina voimistui. Mehiläinen lensi ikkunaan kerta toisensa jälkeen yrittäen turhaan päästä vapaaksi. Huonona vertauksena näki, mihin se tähtäsi, mutta se ei vain toiminut.

– – –

Nova-möykky, galaksin pelätyin olento, on kuin huono vertaus: liian leveä, amorfinen, sumuinen ja immuuni laserpurkauksille. Amiraali Cephei saattoi vain katsella kauhuissaan, kun syvästä avaruudesta tullut olento imi itseensä tähtisuihkukoneiden ja Ioniristeilijöiden aaltoja toisensa perään.

– – –

karannut juna kulki yli sata mailia tunnissa, kun se törmäsi asemalle. Kuin huono vertaus, se oli täydellinen katastrofi ja myös liian kirjaimellinen.

– – –

kukaan ei tullut grillijuhliini. Yksinäinen hampurilainen tirisi grillissä. Kuin huono vertaus, hampurilainen ei ollut edes vertaus ollenkaan, kun sitä ajatteli.

– – –

Mikael vihasi paluuta lähiöön. Kaikki talot olivat identtisiä. Hänen vanha naapurustonsa oli kuin kirja, joka käyttää liikaa vertauksia-se oli vain sama rakenne ja puitteet uudelleen ja uudelleen, ja se tuli nopeasti hyvin toistuva ja tylsä.

– – –

hänen mielensä pyöri vielä uutisesta. Maailma oli kääntynyt ylösalaisin, ja kaikki, mitä kaikki sanoivat hänelle, kuulosti huonolta vertaukselta. Se kaikki oli hirveän kirjoitettua siansaksaa, joka sai hänet haluamaan huutaa: “mitä? Mitä helvettiä sinä höpiset? Oletko hullu? Mitä tämä hölynpöly on? Oliko tämä sinusta hyvä? Tämä on uuvuttavaa roskaa.”

– – –

laitan veitsen pois. “Oli jo aikakin hankkia uusi leikkuulauta”, sanoin. “Tämä vanha on kuin huono vertaus: kulunut liikakäytöstä.”Hän katsoi ylös lehdestään. “Minusta se on enemmänkin kuollut metafora”, hän sanoi. Se oli viimeinen pisara.

Detective O’ Connor hieroi päätään ja uurasti otsaansa. Hän katsoi rikospaikkakuvia uudelleen ja huokaisi. Tapaus oli kuin huono vertaus: se tuntui aluksi täysin selvältä, mutta mitä enemmän sitä mietti, sitä vähemmän siinä oli järkeä. – – – kaivoin tieni raunioiden läpi kiittäen onneani siitä, ettei kaivoskansi ollut romahtanut täysin. Kaivosyhtiön antama halpa ajovalaisin oli lähes…

Detective O’ Connor hieroi päätään ja uurasti otsaansa. Hän katsoi rikospaikkakuvia uudelleen ja huokaisi. Tapaus oli kuin huono vertaus: se tuntui aluksi täysin selvältä, mutta mitä enemmän sitä mietti, sitä vähemmän siinä oli järkeä. – – – kaivoin tieni raunioiden läpi kiittäen onneani siitä, ettei kaivoskansi ollut romahtanut täysin. Kaivosyhtiön antama halpa ajovalaisin oli lähes…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.